Indy kiittää onnitteluista ja onnittelee vuorostaan sisaruksiaan nyt jälkikäteen, merkkipäivä kun tuli vietettyä "matkoilla". Mökkikausi on siis päässyt käyntiin, ja kaikkea kivaa on päästy tekemään.

Tällainen löytyi perämetsästä, ihan tuoreeltaan kun edellisenä päivänä ei vielä paikalla ollut, eikä Indy siitä millään meinannut luopua. Meinasi varmaan, että tuo toimisi kuin Tuhkimon kenkä, sitä sovittamalla löytäisi sen peuran joka nyt harmittavasti pääsi karkuun. Sarvi kuitenkin päätyi lopulta parempien suiden sijasta takan päälle, missä noita löytösarvia muutama lojui jo ennestään.

Tässä esitellään kevään villahousumuotia. Huomaa epäsymmetrinen muotoilu ja luonnonmukainen neulasviimeistely, se on sitä disainia se.

 

Kaatuneiden puiden perkaus on aivan kaameaa puuhaa. Moottorisaha on selkeästi kaiken pahan alku ja juuri, ja sen käynnistyessä kuuluukin ulista ja haukkua henkensä edestä. Ei sitä tosin kauaa jaksa, mutta aina starttihetkellä on ihan pakko.

 

Veneen perämoottorille täytyy tehdä samoin kuin moottorisahalle. Eihän se nyt käy että jostain haisevasta koneesta lähtee pahempi ääni kuin göötistä!

Kun on ollut koko päivän ihan liekeissä voi illansuussa sitten ottaa rennosti...

 

... vaikka sohvalla vienosti myhäillen.

 

Lopuksi vielä pari synttäripotrettia:

Muutama viikko sitten oli hirvittävän vaikeaa olla kiltti pieni gööttipoika kun puolella lähiseudun tytöistä tuntui olevan juoksut. Ulkona piti haistella (ja maistella) jokainen heinänkorsi ja lumikokkare vähintään viisi kertaa, säännöllisin välein oli pakko istahtaa keskelle tietä tuijotellen kaihoisasti kaukaisuuteen, eikä ruokakaan meinannut millään maistua. Nyt on kuitenkin elo helpottunut, eikä ulkonakaan ole enää niin kylmää ja märkää!

Näin keväällä ei tosin Indyä voi päästää kirmailemaan vapaana varsinkaan aamu- tai iltahämärissä. Pihan kulmilla kohtauspaikkaansa pitävät rusakot kun ovat aivan liian mielenkiintoisia, ja siitähän ei hyvää seuraa. Kertaalleen iltalenkillä tuli vastaan myös mäyräpariskunta, joka pienen molemminpuolisen puhkumisen jälkeen palasi takaisin metsän varjoihin. Ja Indyn ego senkun paisuu.

Pääsiäisen aikaan päästiin taas pitkästä aikaa kunnon metsälenkille pahimman kuravellin kuivuttua poluilta. Puro solisee, linnut kiljuvat kurkku suorana ja maa täplittäin sininen.

Pitkän lenkin jälkeen haukotuttaa kovasti, ja sisälle päästyä sitten täytyy testata, miten pitkäksi göötti voikaan venyä.

Kaikilla itseään kunnioittavilla koirilla kuulema kuuluu olla ainakin yksi Ikean råtta. Indy on ollut tähän saakka lajitovereistaan poikkeava, mutta lauantaina tämäki puute korjaantui. Pienen kyräilyn jälkeen råtta-parkaa heiteltiin jo pitkin seiniä. :)

Täällä kasvatellaan ja tiputellaan karvaa tasaiseen tahtiin. Selän karvattomat läntit alkavat hiljalleen pienentyä, mutta muuten Indy on tainnut päättää, että nyt on kevät, sillä aluskarvaa lähtee pölisemällä. Eipä siinä mitään, saavat varhaiset tiaiset pönttöön lämmikettä kun on takapiha karvatuppoja täys.

Nyt pääsee jo täällä etelässäkin jäälle lenkkeilemään, ja Indyn mielestä on hurjan kivaa painella tuhatta ja sataa pitkin lahtea. Paitsi vastatuuleen, silloin ei liikuta yhtikäs mihinkään...

Jäällä tulikin sitten riehuttua niin, että kului göötiltä loputkin kintuista alta. Tai sitten kuvassa on harvinaisen gööttihylje, mistäs sitä ikinä tietää…

Mutta väsy ainakin tuli.

...että mitenköhän kauan näillä selkäkarvoilla mahtaa kestää kasvaa takaisin? "Parturissa" kun käytiin jo yli kuukausi sitten, eikä tuolla peräpäässä vielä kovinkaan montaa hahtuvaa näy. Takki päällä eivät kovat jätkät kehtaa kylille lähteä, mutta ilman sitä tulee varsinkin näin pakkassäillä kerättyä sääliviä katseita. Pannulappua tuohon on ehdotettu tilkkeeksi monelta taholta, joku kehtasi tarjota peräti tupeeta!



Onneksi sohvannurkassa voi lämmitellä takamustansa ihan ilman kauhistuneita kommentteja. Ja varsinkin ilman takkia!

Ja tämä uudenvuodenyönä kuntaliitosten myötä Länsi-Turunmaan pystykorvaksi muuttunut kuuraparta on asiasta vallan innoissaan.

Pitkästä aikaa voisi taas jotain kirjoitellakin. Indy asustaa tätä nykyä "mummilassa" Paraisilla kun itse jouduin opintojen perässä muuttamaan Helsinkiin, enkä voinut solukämppään ottaa koiraa mukaan. Indy oli järjestelystä varsin mielissään, merta ja metsää heti kotiovellla sekä kaksin verroin hemmottelijoita!

Loppusyksystä Indy kävi myös magneettikuvissa selkänsä kanssa, ja epäilyille saatiin varmistus: kyseessä on selkäytimen kehityshäiriö, jonka hoito lekkauksella olisi turhan riskialtista. Indy kuitenkin on pirteä, iloinen ja vauhdikas, eikä selkä aiheuta sille kipua kuin joskus harvoin kunnon riehuntahepulien jälkeen, joten se saa jatkaa samaan malliin niin pitkään kuin hyvää vointia riittää. :)


Minä ja meidän rannat...


Miten niin tuoksuu kinkku?!?


BÖÖ!

Indyn synttäreitä juhlistettiin "mummilassa", ja päivänsankari sai tietysti kaulaansa kukkaseppeleen (halusi tai ei).

"Kakkuakin" oli tarjolla...


Mutta pääasiassa sankari vain naatiskeli huomiosta.

Joten nyt taitaa olla se joskus :-)



Helmikuussa saatiin eläinlääkäriltä rumia röntgenkuvia ja kuultiin, että pikkupojalla on selkä kuin vanhalla ukolla. Huh huh. Kyllähän sitä oltiin hiukan jotain epäilty, mutta tuossa mittakaavassa veti vähän hiljaiseksi niin koiran kuin ihmisetkin. Taisi kuitenkin koira toipua diagnoosistaan nopeammin, kun jo seuraavana päivänä pistettiin tanssiksi vanhaan malliin, on tuossä pötkössä sen verran diivaa että show must go on...



Hiukan on yritetty ottaa rauhallisemmin kun tuo selkä ei hirveästi riehumisestä pidä, mutta yritä nyt tuollaista viiropäätä hilitä kun se päättää pistää polkaksi. Itsesuojeluvaisto taitaa jäädä vähän muiden vaistojen alle, siitä hyvänä esimerkkinä pääsiäinen: Indy päätti hankkia ihan oman pääsiäispupupaistin ja ampaisi pihasta rusakon perään, katosi metsään ja löytyi kolmen tunnin etsintöjen jälkeen selkä ihan jäykkänä. Tosin eniten  Indyä taisi harmittaa että paistikin jäi saamatta, perhana.


Täällä yritetään göötistäkin tehdä Tepsi-fania. Lippis on tosin hieman kulahtanut, mutta niin taitaa olla Tepsikin...

Ja nyt on alkanut mökkikausi. Heti toka kerralla ennen kuin tavarat oli purettu paatista, oranssi pötköpunkero (edelleen siis pelastuliiveissään) karkasi korpeen jonkun hajun perään. Ja palasi takaisin niin nolona, että maha raapi maata ja korvatkin oli selkää pitkin kelluntaliivin sisällä.

Mökillä saaressa muutenkin tutkittavaa on niin kamalasti, mutta ikävä kotiväki laittaa vähän väliä touhottajan narun päähän pakkolepoon. Boooring... Pikkupaimenen hermo ei oikein meinaa kestää moista. Toisaalta sitä isoa peuraa oli turvallisempi katsella kauempaa narusta ja kurkien huutokaan ei kuulosta niin pelottavalta veranna lähellä...

Metsästä kyllä löytyy kaikkea tosi jännää, kuten vanhoja homeisia peuranluita. Ei sillä väliä että ovat jo kuivia ja mauttomia, egolle tekee hyvää näyttäytyä isojen eväiden kanssa.



Tosin  makuelämyksenä vanha risuluuta taitaa viedä voiton.



Kaiken hääräämisen jälkeen täytyykin sitten ottaa kunnon torkut...



... enemmän tai vähemmän rauhallisesti.

Indyllä on ihkauusi ihku iso kaveri, nimeltänsä Topi.


Ilmassa oli tosin hiukan häntäkateutta, toisella kun on kunnon viuhka ja toisella vaan pieni töpö.

Ja kun koko joulupäivä meuhkattiin, maistui illemmalla uni makeasti. Unohtamatta tietenkään paketista löytynyttä vinkuvaa tonttu-otusta.

Maukasta joulua toivotteleepi Indy kotiväkensä kera!