Perjantaina pakattiin pötkö autoon ja suunnattiin ensin yhdeksi yöksi vanhempieni luo, josta sitten jatkettiin aamulla mökille. Autoilijana Indy on kyllä maailman helpoin, kaveri kun koisaa matkan kuin matkan alusta loppuun saakka. Vähän oli pakko availla silmiä kun kesken matkaa pysähdyttiin, mutta ei nyt kahden lossin takia vielä kannata kokonaan ylös nousta. Venerannassa sitten olikin jo pakko tonkia kusiaispesää, seurauksena varpaita kirveli vielä pari tuntia myöhemminkin... Itse venematka pisti pojan vähän hiljaiseksi, mutta hyvin siitäkin selvittiin.


Pikku veneilijä


Mä oon nii nopee ettet sä ees nää mun jalkoja!


Vesikuppi oli paaaaaljon kivampi kuin mikaan varsinainen lelu. Vain pariton näppylähanska pääsi edes lähelle.


Meri-ilmaa haistelemassa.


Osaan mä ihan nätistikin istua...


...joskus

Kaiken kaikkiaan pitkin kallioita ja varvikoita säntäiltiin sellaista vauhtia, että pitempijalkaisilla oli vaikeuksia pysyä perässä. Ohimennen päästiin myös tutustumaan naapurin koiraneiti Hermiin, jota ei tosin voinut pentu paljon vähempää kiinnostaa. Indyäkin kiinnosti halkopinon kasaaminen paljon enemmän. Illalla tulikin sitten oikein iso väsy, mutta ei nyt yhdessä paikassa kovinkaan kauaa viitsi torkkua.


Ensin otetaan torkut käyttäen kenkähyllyä tyynynä...


...jonka jälkeen voidaankin sitten ryömiä pärekoriin takan ääreen.