Helmikuussa saatiin eläinlääkäriltä rumia röntgenkuvia ja kuultiin, että pikkupojalla on selkä kuin vanhalla ukolla. Huh huh. Kyllähän sitä oltiin hiukan jotain epäilty, mutta tuossa mittakaavassa veti vähän hiljaiseksi niin koiran kuin ihmisetkin. Taisi kuitenkin koira toipua diagnoosistaan nopeammin, kun jo seuraavana päivänä pistettiin tanssiksi vanhaan malliin, on tuossä pötkössä sen verran diivaa että show must go on...
Hiukan on yritetty ottaa rauhallisemmin kun tuo selkä ei hirveästi riehumisestä pidä, mutta yritä nyt tuollaista viiropäätä hilitä kun se päättää pistää polkaksi. Itsesuojeluvaisto taitaa jäädä vähän muiden vaistojen alle, siitä hyvänä esimerkkinä pääsiäinen: Indy päätti hankkia ihan oman pääsiäispupupaistin ja ampaisi pihasta rusakon perään, katosi metsään ja löytyi kolmen tunnin etsintöjen jälkeen selkä ihan jäykkänä. Tosin eniten Indyä taisi harmittaa että paistikin jäi saamatta, perhana.
Täällä yritetään göötistäkin tehdä Tepsi-fania. Lippis on tosin hieman kulahtanut, mutta niin taitaa olla Tepsikin...
Ja nyt on alkanut mökkikausi. Heti toka kerralla ennen kuin tavarat oli purettu paatista, oranssi pötköpunkero (edelleen siis pelastuliiveissään) karkasi korpeen jonkun hajun perään. Ja palasi takaisin niin nolona, että maha raapi maata ja korvatkin oli selkää pitkin kelluntaliivin sisällä.
Mökillä saaressa muutenkin tutkittavaa on niin kamalasti, mutta ikävä kotiväki laittaa vähän väliä touhottajan narun päähän pakkolepoon. Boooring... Pikkupaimenen hermo ei oikein meinaa kestää moista. Toisaalta sitä isoa peuraa oli turvallisempi katsella kauempaa narusta ja kurkien huutokaan ei kuulosta niin pelottavalta veranna lähellä...
Tosin makuelämyksenä vanha risuluuta taitaa viedä voiton.
Kaiken hääräämisen jälkeen täytyykin sitten ottaa kunnon torkut...
... enemmän tai vähemmän rauhallisesti.
Kommentit