Yskä on jo mennen talven lumia, mutta tänään Indy näki ekan kerran elämässään ihan oikeaa lunta, joten täyty ottaa kamerakin puistoreissulle mukaan. Liikkeellelähtö ei vain oikein meinannut onnistua kun rappusella täytyi ensin puhahdella iham vieraan näköiselle maisemalle ja sitten vielä maastoutua mahdollisimman matalaksi ettei vain tarvitsisi tehdä lähempää tuttavuutta.


Ensikosketus valkoiseen töhnään.


Hui, se on kylmää ja märkää! Apua, äkkiä pakoon!


Uteliaisuus voitti viimein.


Ravistellaan lumet korvista...


Jaiks, se meni nenään!


Kröhöm...


Ihanaa, vihdoinkin göötinmentävä sateensuoja!

Ei Indy kuitenkaan hirveän innoissaan lumesta lopulta ollut, harvemmin sillä on niin kiire sisälleja vielä harvemmin kuivaaminen onnistuu ilman pyyhkeen retuuttamista ympäri kämppää. Mutta ei lumisade kuitenkaan yhtä kamala ole kuin vesisade, silloin ei rappusilta liikuta kuin korkeintaan kaksi metriä, juuri lähimmän pensaan juurelle.