Mä annan sut pois
 mä päästän sut pois
 vaikka sattuu

Saippuakuplat olivat ihan tylsiä.

Leijonakuningas-poseeraus.

aina eivät pystykorvan pystykorvat pysy vaihdissa mukana

verkonlaskuvahti

aropupu, valkohäntäpeura vaiko joku muu?

Sinne ne meni ja jättivät perhana koiran rannalle! Ettäs kehtaavat!

Jussina oli muutenkin varsin nättiä, varsinkin keskellä yötä:

Ja kun nyt kerran koiraa vaatteilla kiusataan, on hyvä samalla käyttää sitä myös yhden kirppislöydön mannekiinina.

Make my day.

(matkoilla)

Palvelusväki onnittelee!

Eipä sitä uskoisi miten paljon riemua syntyy karrelle savustetusta poron kylkiluusta.

On se nätti ainakin naamastaan ellei muuten.

Liitää se selkäpotilaskin (vaikka ei ehkä pitäisi). Takapää vain ei meinaa aina oikein pysyä tahdissa.

Ei tää kaveri kovin fiksulta näytä...

Sitten jutellaan henkeviä.

Kuva on viikon alkupuolelta ja kännykällä otettu, eipä tuo kuvanlaatu päätä huimaa.

Viimeisillä hangilla Indy koki yhden elämänsä tähtihetkistä onnistuessaan jokseenkin huvittavan näköisessä myyräjahdissaan ja oikeasti sai saalista! Kaipa tässä sohvagöötissäkin asuu pieni "jyrsijöiden säännöstelijä", niinkuin joku koirakirja näitä kuvaili. Saalis täytyi sitten kissamaisesti kantaa eteiseen saakka näytille, kiitoksia vain kovasti.

Lumien sulamisen ja asfaltin paljastumisen kunniaksi Indy sai uudet sievät kesäkengät. Tuon huonon selkänsä takiahan sen takatassut viistävät maata joka askeleella ja nyt jo kynnet ovat kuluneet miltei olemattomiin. Jospa se sen verran noita tossuja suostuisi käyttämään etteivät rystyset ihan verille menisi. Vaatteet eivät noin yleensä ole mitenkään Indyn suosiossa, silloin joskus toissa talvena kun puolet selästä ajeltiin paljaaksi sille hankittiin sadeviitta pahimpia räntäkuurojen varalta, mutta eihän sen kanssa lopulta kovinkaan montaa askelta otettu...

Muuten tämä viikko on kulunut Indyn osalta vatsataudin kourissa, tiistai-iltana poikettiin päivystyksessäkin nesteyttämässä ja tuliaisina kannettiin kotiin kassillinen lääkkeitä. Nyt tuo on jo piristymään päin, mutta kyllä se pari päivää oli aika surkea ilmestys. Mistä lie jonkun mahapöpön saanut kiinni.

Tänään otettiin ilo irti harvinaisesta valoilmiosta ja napattiin kamera mukaan metsälenkille.

Sisälläkin koitettiin ottaa kuvia hienon kauluksen kanssa, mutta salamalla väreistä ynnä muista tulee ihan tyhmiä ja ilman salamaa... no, gööttihän on salamannopea.

Meri-ilma maistuu ihanalta, suolalta, muhineelta mudalta, levältä ja hiukan kalalta.

Valpas vahti. Tai sitten se vain tuijottaa kaukaisuuteen eikä huomaa mitään...

Tässä sentään teeskennellään kiinnostunutta.

"An ny ees yks silakka.."

sitten oltiinkin polleeta poikaa

päivätirsat

Kavereitakin kävi. Indyä tosin harmittaa kun Topia ei yhtään innosta tuo pusuttelu, mutta jospa väsytystaktiikka tällä kerralla kantaisi hedelmää.

Se on aikast komia kaveri

Ei ollut peura tällä kertaa

Tällainen löytyi perämetsästä, ihan tuoreeltaan kun edellisenä päivänä ei vielä paikalla ollut, eikä Indy siitä millään meinannut luopua. Meinasi varmaan, että tuo toimisi kuin Tuhkimon kenkä, sitä sovittamalla löytäisi sen peuran joka nyt harmittavasti pääsi karkuun. Sarvi kuitenkin päätyi lopulta parempien suiden sijasta takan päälle, missä noita löytösarvia muutama lojui jo ennestään.

Tässä esitellään kevään villahousumuotia. Huomaa epäsymmetrinen muotoilu ja luonnonmukainen neulasviimeistely, se on sitä disainia se.

Kaatuneiden puiden perkaus on aivan kaameaa puuhaa. Moottorisaha on selkeästi kaiken pahan alku ja juuri, ja sen käynnistyessä kuuluukin ulista ja haukkua henkensä edestä. Ei sitä tosin kauaa jaksa, mutta aina starttihetkellä on ihan pakko.

Veneen perämoottorille täytyy tehdä samoin kuin moottorisahalle. Eihän se nyt käy että jostain haisevasta koneesta lähtee pahempi ääni kuin göötistä!

Kun on ollut koko päivän ihan liekeissä voi illansuussa sitten ottaa rennosti...

... vaikka sohvalla vienosti myhäillen.

Lopuksi vielä pari synttäripotrettia:

Näin keväällä ei tosin Indyä voi päästää kirmailemaan vapaana varsinkaan aamu- tai iltahämärissä. Pihan kulmilla kohtauspaikkaansa pitävät rusakot kun ovat aivan liian mielenkiintoisia, ja siitähän ei hyvää seuraa. Kertaalleen iltalenkillä tuli vastaan myös mäyräpariskunta, joka pienen molemminpuolisen puhkumisen jälkeen palasi takaisin metsän varjoihin. Ja Indyn ego senkun paisuu.

Pääsiäisen aikaan päästiin taas pitkästä aikaa kunnon metsälenkille pahimman kuravellin kuivuttua poluilta. Puro solisee, linnut kiljuvat kurkku suorana ja maa täplittäin sininen.

Pitkän lenkin jälkeen haukotuttaa kovasti, ja sisälle päästyä sitten täytyy testata, miten pitkäksi göötti voikaan venyä.

Kaikilla itseään kunnioittavilla koirilla kuulema kuuluu olla ainakin yksi Ikean råtta. Indy on ollut tähän saakka lajitovereistaan poikkeava, mutta lauantaina tämäki puute korjaantui. Pienen kyräilyn jälkeen råtta-parkaa heiteltiin jo pitkin seiniä. :)